Villahaalari

Viikonloppuna sain päätökseen pitkällisen uurastuksen - Kaarlon villahaalari on vihdoin ja viimein valmis!

Kai nuo pakkaset nyt sitten juuri hellittää, mutta eipä se mitään, onneksi siitä tuli tarpeeksi iso käytettäväksi vielä ensi syksynäkin. Aloitin haalarin neulomisen joskus joulukuussa, mutta työ oli tauolla pariinkin otteeseen. Ensimmäinen inspiraatio lakkasi, kun sain lahkeet valmiiksi. Loppiaisena tartuin työhön uudestaan ja neuloin hihat - anopin kätevä vinkki oli neuloa esim. hihakappaleet samalla puikolla yhtäaikaisesti omilta keriltä ja sillä menetelmällä sain hihat suht kivuttomasti pois alta. Sittenkin oli vähän motivaatio hakusessa, mutta nitkutin miehustan kuitenkin aika nopeasti kasaan. Ohje oli aivan selkeä ja helppo, mutta ehkä se oli vaan tuo yksivärinen monotoninen pinta, minkä neulominen alkoi puuduttaa.

Ostin haalariin ensin vetoketjun ja ompelin sen jo kiinnikin, mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin. Neule alkoi vetää ikävästi ja vetskari jäi turhan lyhyeksi, joten irrotin sen ja neuloin ohjeen mukaiset napitusvarat vetoketjuhalkioon. Tuntui, että napituslistat vetää nekin etukappeletta runttuun, niihin tuli nimittäin poimittua huomattavasti ohjeen määrää vähemmän silmukoita, mutta päällepuettuna sitä ei huomaa ollenkaan. Päinvastoin, on ehkä hyväkin, että napitusvara on vähän jämäkämpi, eikä jää löpsöttämään.

Lanka on Nagano-nimistä superwash-käsiteltyä 100% villaa ja malli Suuren Käsityökerhon numerosta 10/2008. Koko työ on 2 o 2 n -ruutuneulosta. Tein isoimman koon, joka oli 90 cm ja neuloin lisäksi haarasaumaan ylimääräisen sentin ja miehustaan pari senttiä lisää pituutta, että mahtuu isompikin vaippa ja vähän vaatetta alle.

Olen supertyytyväinen :) Työn jälkikin on ihan ok, mutta lähinnä ihan vaan siihen, että se on nyt VALMIS.